Didaktiikalla tarkoitetaan nykykäsityksen mukaan opetuksen ja oppimisen kasvatustieteellistä tutkimusta.[1] Sen keskeisin alue on kouludidaktiikka. Yksinkertaistettuna didaktiikka tarkoittaa oppia opetuksesta vrt. pedagogiikka, joka tarkoittaa oppia kasvatuksesta.
Termi didaktiikka pohjautuu kreikan kieliseen sanaan didascalia, joka tarkoittaa opetusrunoa. Didaktiikasta käytettiin 1970 luvulle asti suomennosta opetusoppi. Nykyään suomennosta näkee harvemmin käytettävän.
Yksi vakiintuneimmista tavoista luokitella didaktiikkaa on jakaa se opetustapahtuman tutkimiseen, oppimisen tutkimiseen eli opetusmenetelmäoppiin ja opetussuunnitelman tutkimiseen eli opetussuunnitelmaoppiin. Didaktiikka käsittelee useita eri oppimisteoreettisiä näkökulmia. Tälläisia ovat mm. behaviorismi, kognitivismi, konstruktivismi ja situationaalinen konstruktiovismi.
Sisällysluettelo |
muokkaa Didaktiikan historia
- Saksalaista kasvatustieteilijä Wolfgang Ratke (1571-1635) otti käyttöön termin didaktiikka
- Johan Amos Comenius kirjoitti teoksen Didactica magna, suomeksi Suuri opetusoppi (1657)
- Johann Friedrich Herbart kirjoitti opetuksen muotoa ja opetuksen sisältöä käsittelevän teoksen Allgemeine Pädagogik (1806)
- Vuonna 1852 Helsingin yliopisto sai kasvatusjaopetusopin professuurin
- 1880-luvulla julkaistiin ensimmäiset opetusopit Suomessa, kirjoittajina Olai Wall ja Z.J. Cleve
- Mikael Soininen julkaisi teokset Opetusoppi I (1901) ja Opetusoppi II (1906)
- Koskeniemi Kansakoulun opetusoppi (1944)
- Lahdes Peruskoulun opetusoppi (1969)
- Koskeniemi & Hälinen Didaktiikkaa lähinnä peruskoulua varten (1970)
- Lahdes Peruskoulun didaktiikka (1986)[2]
muokkaa Didaktiikka tieteenä
Didaktiikka voidaan tiedeluonteeltaan jakaa kahteen osaan, deskriptiseen ja normatiiviseen. Deskriptiivinen didaktiikka on teoriapohjaista tutkimusta, joka tukeutuu empiiris-analyyttiseen tiedekäsitykseen. Deskriptiivinen didaktiikka ei itsessään anna käytännön opetusohjeita. Normatiivinen didaktiikka on sananmukaisesti opetusoppina normatiivinen rakennelma siitä, miten opetus olisi järjestettävä, jotta päästäisiin asetettuihin tavoitteisiin. Normatiivinen didaktiikka pyrkii antamaan mallin siitä millainen on hyvä ihminen ja millaista on hyvä opetus.
muokkaa Didaktiikan koulukuntia
- Henkitieteellinen didaktiikka
- Oppimisteoreettinen koulukunta
- Kyberneettisinformaatioteoreettinen didaktiikka
- Opetussuunnitelmateoreettinen didaktiikka
- Kommunikatiivinen didaktiikka
muokkaa Didaktinen kolmio
Didaktinen kolmio on Herbartin nimeen liitetty opetuksen (opetusprosessin)perusosien havainnollistaja. Komponenteja on perinteellisesti kuvattu kärkinä: opettaja, oppiaines ja oppilas. Kolmio määrittelee opettajalle kaksi suhdetta oppilaaseen: pedagogisen ja didaktisen. Didaktisella suhteella opettaja säätelee oppilaan ja oppiaineksen kohtaamista.
muokkaa Kirjallisuutta
- Atjonen, Päivi :Uusikylä, Kari: Didaktiikan perusteet. 1. painos. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24347-7.
muokkaa Viitteet
- ↑ Didaktiikka: Oppimisen ja opettamisen perusteet, Eeva Kaisa Hyry, Oulun opettajankoutuslaitoksen kurssimateriaali 2006
- ↑ http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/kasvatustiede/DIDAKTIIKKAopiskelijawebbi.pdf Helsingin avoimen yliopiston kurssimateriaali, luettu 17. tammikuuta 2008